Absoluuttinen Nollapiste
Текст песни Aurinko Kaikennäkö

Jos jatan muovipussin lattialle pyorimaan,
Siihen se jaa, kunnes itse noukit sen talteen.
Jos saan sinulta hedelman, vaikka kuoritun,
Ensin se jaa syrjaan, lopulta syomatta kokonaan.
Lupausten tarkeysjarjestykseen ei ole selvaa, ei
Mitaan tuntumaa

Ja nain vahitellen jalkia jattaen katoan maailmasta.
Ja nain vahitellen jalkia jattaen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jalkikuva luomilla viivahtaa
Aurinko on kaikennakeva tahti,
Jota me vain emme pysty nakemaan

Rikos on vanhentunut, en voi jaada tullissa jumiin.
Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun.
Jokaisella on vainajansa, kynttilaa en syttymaan saa,

Ei siihen liity mystiikkaa, jos kerran innostuu: etta
Maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan,
Kun nakee kudonnaisen katketyn kaantopuolen.

Ja nain vahitellen jalkia jattaen katoan maailmasta.
Ja nain vahitellen jalkia jattaen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jalkikuva luomilla viivahtaa
Aurinko on kaikennakeva tahti,
Jota me vain emme pysty nakemaan

Jos olet opettaja, pysy koskemattomana.
Jos olet lahjoittaja, pysy tuntemattomana.
Jalkeeni tuleville hakkaan pilkan ohittamiini
Puihin kadotessani umpimetsaan.

Ja varjot lyhenee ja syvenee,
Jalkikuva luomilla viivahtaa.
Aurinko on appelsiini lasin alla,
Jota ei voi koskettaa.