Absoluuttinen Nollapiste
Текст песни Joen Silmille

Pienen kylan nuoret rakastuvat serkkuihin
Geenit rasittuvat, mina tiedan

Milta tuntuu ylatien miehesta
Kun lapioi han polun kotinsa kohdalta
Umpeen, missa oja alkaa

Polun takaa outo metsa tuntuu isommalta
Ei taivas oo enaa variltaan
Kuin uskontokirjan kuvassa
Tai kuten olutmainoksessa
Pienen kylan taivas

Isani ikkunat kivittaa
Kun saavun kotiini lapioimaan
Ettei saastaminen nyt ketaan jalosta

Nain isan rippikuvan niin akkia
Ilman valmistavaa varoitusta
Kuin uidessani kohti matalaa
En arvaa osuvan pohjaan viela siina varpaiden
Tummaan veteen kirjoitan isan nimesta anagrammin
Siis olen turvannut siihen, ettei matalassakaan pohjaa erota

Isani ikkunat kivittaa
En tarkoittanut livistaa
Saastaminen ei hanesta ketaan jalosta

Kun maatila lopetetaan
Sen karttamerkinta muuttuu
Lehma, jolla on laakitys viela jaa
Vaikeasta kolosta isan heittaman rahan noukin
En suostunut sekaantumaan serkkuihin

Kivehen polku ehtii
Tie kapenee myohemmin
Taloon, josta lahdin
Enaa polku yltaa