CMX
Текст песни Epätodennäköisyyslaskelma

Aamulla me loydamme sen rantakalliolta
se on valkoinen ja liikkumaton
sen silmat on pienet ja mustat ja pienet
ja me emme tieda, mika se on
aamulla, kun loydamme sen rantakalliolta
se ei enaa liiku, ei hengita
sen kadet on pienet, sen sormet on pitkat
ja me emme tieda, mika se on

Ja kun aurinko korkeelta valaisee taivaan,
muistan, ett' pelko on tunteista vanhin
ja kun aurinko korkeella syksyssa palaa,
muistan sen, kuinka vahan voin vielakin tietaa

Monta yota me istumme sisalla
kuunnellen sadetta, tuulta ja myrskya

siella ne seilaavat, pilvet ja alukset
pimea liikkuu kuin elava olento

Aamulla me loydamme sen rantakalliolta,
olennon, jolla on korvat ja suu
se ei enaa liiku, sill' on kadessa jotain,
ja me emme tieda, mika se on!

Ja kun aurinko korkeelta alemmas valuu,
muistan, ett' nalka on tunteista vahvin
ja kun aurinko kuulaana iltaansa sammuu,
muistan sen, kuinka vahan voi vielakin tietaa

Ja katson sinun kasvojasi
rakkaita, niin rakkaita ja
tiedan, ettemme enaa ole
samassa maailmassa