Horna
Текст песни Ikuisesti Kalpeina Kuoleman Muistolle

Yon vaelluksella lapi hamarametsain tuuli kylmyyden ja talven myrskyaa yli meidan
Jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elaman ilossa ja valossa.
He, jotka ovat kuolemattomia.
Ikuiseen elamaan suotuja kuten mekin, yksi synkka myrsky Hanen liekistaan.
Me olemme Hanen pahuutensa sieluja, musta viikate niittaen elaman ilossa ja valossa.
Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, me saavuimme pois menneesta,
Ajasta jonne meidan on kaipuu silla sielta sikiaa ikuinen kuolema, tuhansien vuosien kunnian auer.
Meidan valtakuntamme...
Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hanen poikinaan, kuninkaina.
Pohjolan istuimilla.
Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme.
Teidan verenne on virtaava!
Heikon rotunne hapaisemille maille nousee tuli, Hanen liekkinsa mustana roihuten.
Liekit nielevat kotinne, elamankylista tuhkakylia...
Me ratsastamme yli Kuolemananne.
Tuomiopaivan monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina,
Ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmassa, talven tuulissa valittaen keihaiden painona.
Me katsomme oli mennessamme, yli korpitantereiden ratsastuksen, polkuja joita Kuolemanne koristaa,
Polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa.
Niiden varsille elamanhyljanneet luunne ovat keratyt.
Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina.