Juha Vainio
Текст песни Kun Mä Rupesin Ryyppäämään

(Sav. & san. Juha Vainio)

Kun ma rupesin ryyppaamaan,
niin lestissa luki etta Alko.
Mina lopetin tykkanaan,
kun pullossa luki etta lakkaa.

On sita pikkusen maisteltu,
eika vain korkkia haisteltu.
Kyttien kanssa on taisteltu,
talla luonnolla hurjalla.
On karsitty kankkusen vaivasta.
Jos laaketta saatu on laivasta,
silloin on kiitetty taivasta,
aanella kurjalla.
Mutta elan yha vielakin
ihmeeksi niin monen vanhan kaverin,
mina elan vaikka dokasin
niin, etta lahes kaiken mokasin.

Kun ma rupesin ryyppaamaan,
niin lestissa luki etta Alko.
Mina lopetin tykkanaan
kun pullossa luki etta lakkaa.

Nauhoja ollut ei kengissa.
Yksin ma omassa jengissa
vaelsin puoliksi hengissa
kylmilla rannoilla.

Suonissa pakkasen tukkoja,
sormeilin mokkien lukkoja.
Pienia vihreita ukkoja
jono kulki mun kannoilla.
Mutta elan yha vielakin,
ihmeeksi tuon tutun passipoliisin.
Mina elan, tulin takaisin,
on kokemusta jonka jakaisin.

Kun ma rupesin ryyppaamaan,
niin lestissa luki etta Alko.
Mina lopetin tykkanaan
kun pullossa luki etta lakkaa.

Touhusin monessa mutkassa,
Kemin ja Keravan putkassa,
kelattu juomarin tutkassa,
monta on vaihetta.
On hyva tassa nain mun olla,
vaikea loytaa vain kunnolla,
puhtaalla omallatunnolla
mitaan ylpeilyn aihetta.
Mutta elan, vahan vielakin,
ihmeeksi myos psykiatri Linqvistin,
mina elan, kaiken lapaisin,
ja anteeks' jos niin tieteen hapaisin.




Thanks to MATikka