Kikka Laitinen
Текст песни Kun Meitä Ei Ole

(Sav. & san. Kikka Laitinen)

Niin kuin laulujoutsenet
aina talvehtivat
pareittain, kultaiset hoyhenet.

Niin kuin Siperian tuulet
tuovat talven ja jaan,
kylmyyden, valkoiset hiutaleet.

Niin luonto on ikuinen
ja ikuinen on mun rakkautein.

Kun meita ei ole enaa
ja oomme vain hiljaista hiekkaa.
Tiedan, tuuleen vain jalki jaa,
mutta on jotain pysyvaa.

Kun meita ei ole enaa
ja oomme vain hopeista tuhkaa.
Tiedan, sua en ma enaa naa,
mutta on jotain joka jaa…

Niin kuin kevataurinko
aina kuitenkin tuo
kauneuden, syvanvihrean valon.

Niin kuin sade syksyinen
viela vie mennessaan
varit hehkuvat, kypsyyden.

Niin luonto on ikuinen
ja ikuinen on mun rakkautein.

Kun meita ei ole enaa

ja oomme vain hiljaista hiekkaa.
Tiedan, tuuleen vain jalki jaa,
mutta on jotain pysyvaa.

Kun meita ei ole enaa
ja oomme vain hopeista tuhkaa.
Tiedan, sua en ma enaa naa,
mutta on jotain joka jaa…

Niin luonto on ikuinen
ja ikuinen on mun rakkautein.

Kun meita ei ole enaa
ja oomme vain hiljaista hiekkaa.
Tiedan, tuuleen vain jalki jaa,
mutta on jotain pysyvaa.

Kun meita ei ole enaa
ja oomme vain hopeista tuhkaa.
Tiedan, sua en ma enaa naa,
mutta on jotain joka jaa…

Kun meita ei ole enaa…
(tuuleen vain jalki jaa)

Kun meita ei ole enaa…
(sua en ma enaa naa)…




Thanks to MATikka