Leevi And The Leavings
Текст песни Lahopää-Liisa

Satakoon, kun saapuu sade.
Pohjimmiltaan liian kade ihminen,
taas hukkaa tarkoituksen naille ihmeteoille.
Aamuun asti jaksoi sataa.
Itsekin kuin kiertorataa kulkien,
kun rikkinaisena miehena eksyin sateeseen.

Ma loysin Liisan luokse Mellunmakeen.
(ja kahvia kupin join.)
Sen varmaan eritavoin toiset nakee.
(ma untasi vartioin.)
Ne ei edes noutaneet mua kuuluseteluun.
(kun vastaan kapinoi.)
Ja tahdoin lopettaa tan ajan peluun.
(edes joskus.)

Lahopaa ja siina side.
Katsekkin, kuin nestekidenayttoinen,
kuin tyhjan lupauksen olis tehnyt itselleen.
Latakoista hyppaan yli.
Viela jossain lammin syli parhaiten,
voi antaa lohdutuksen, jos en eksy sateeseen.

Ma loysin Liisan luokse Mellunmakeen.
(ja kahvia kupin join.)
Sen varmaan eritavoin toiset nakee.
(ma untasi vartioin.)
Ne ei edes noutaneet mua kuuluseteluun.

(kun vastaan kapinoi.)
Ja tahdoin lopettaa tan ajan peluun.
(edes joskus.)

Satakoon, kun saapuu sade.
Pohjimmiltaan liian kade ihminen,
taas hukkaa tarkoituksen naille ihmeteoille.
Aamuun asti jaksoi sataa.
Itsekin kuin kiertorataa kulkien,
kun rikkinaisena miehena eksyin sateeseen.

Ma loysin Liisan luokse Mellunmakeen.
(ja kahvia kupin join.)
Sen varmaan eritavoin toiset nakee.
(ma untasi vartioin.)
Ne ei edes noutaneet mua kuuluseteluun.
(kun vastaan kapinoi.)
Ja tahdoin lopettaa tan ajan peluun.
(edes joskus.)

Lahopaa ja siina side.
Katsekkin, kuin nestekidenayttoinen,
kuin tyhjan lupauksen olis tehnyt itselleen.
Latakoista hyppaan yli.
Viela jossain lammin syli parhaiten,
voi antaa lohdutuksen, jos en eksy sateeseen.

Jos en eksy, eksy sateeseen. Jos en eksy, eksy sateeseen.....