Mika & Turkka Mali
Текст песни Vainaja

(Sav. Vladimir Vysotskij, san. Turkka Mali)

Pojan niin urhean viimeinen matka
on ruumisautossa. Vaan yllattain
tuo hautasaattue matkaa ei jatka,
kun kuullaan ihmisten huutavan nain:
”Kas, kolari tuolla joen toisella puolen,
ruumisauton ja junan!” Melu uskomaton.
Voi ymmartaa kylla ihmisten huolen,
poika arkussa vasynyt kaikesta on.

Surevat surevat kaipuuta vailla.
Ei hoilaa messujaan ees' pappikaan.
Trumpetit vaikenee kuoleman lailla.
Vainaja kuuntelee ablodejaan.
Hienoimmat ihmiset suudelman antaa,
sylkien inhosta, naytellen vaan.
Ja koko maailma kaapua kantaa.
Ei kuollut syleile ainuttakaan.

Myrsky lyo raivoten nuo pellot lakoon.
Hukuttaa sanatkin surevien
ja vaki kauhuissaan ryntaa jo pakoon.
Vainaja arkussaan onnellinen.
Elavat ihmiset ovat niin arat.

Pelkaavat sateissa, myrskyissa he.
Entiset ihmiset, vainaja parat
rohkeita ovat toisin kuin me.

Silloinhan ihminen on voiton puolla,
kun oman sinetin, merkkinsa saa.
Turvassa kaikelta voi silloin kuolla,
tammisen arkun kun omistaa.
On aivan sama se oma tai lainaa,
kuolleelle moinen ei merkitse lain.
Se tuskin vaa'assa paljonkaan painaa.
Huoleton elama on vainajain!

Varjojen maailmassa juhlissa siella,
vaistyneet vaarat on, myos pelotkin.
On hyvin taallakin sita en kiella,
vaan arkun turvassa on paremmin.
Kuulla voin moitteenne: ”Pilkkaako Herran!?”
Paattelyyn teidan vastaisin vaan:
”Kaikki me kuolemme, murrumme kerran,
paitsi nuo vainajat arkuissaan.”



Thanks to MATikka