Mika & Turkka Mali
Текст песни Kummallinen Talo

(Sav. Vladimir Vysotskij, san. Turkka Mali)

Kummallinen talo, auki monta ikkunaa.
Niiden suuret silmat rotkoon tuijottaa.
Ja portit avoinna niin ruosteisina,
kuin irti paasseet ois' ne rautakahleistaan.
Se talo koyha on, vaan riisun hevosen.
”Hei, kuka siella?” Apua saa vain en.
Ei ketaan, vain varjot sisaan kiirehtaa.
Korppikotkat laskeutuu ja tanssii ympyraa.

Astun eteiseen. Vastaanotto on,
kuin vieras olisin kutsumaton.
Ja nuo olennot, kuin taulut seinallaan,
puhumattomat ja oudot silmistaan.
Vaan keskustelu alkaa kummallinen.
Yks' tarttuu kitaraan ja laulaa vaikeroiden.
Yks' tyyppi kaatuileva varastaa ja juo,
poytaliinan paalla puukkonsa on tuo.

Vaan mita tapahtuu, miks' valot pimenee?
Mika talo tama on? Miks' ei kukaan mitaan tee?
Mika on taa hamaryys? Vangiksiko jaan,
taloon ruttotautisten, yksin elamaan?
Hei, portit avatkaa, sydamemme sulkekaa.

Kuka emantani on? Kuka viinin tarjoaa?
Joku lahestyy ja puhuu mulle kuiskaten:
”Oomme aina elaneet ilman seuraa ihmisen.

Me syomme ruohoa, niittyvillan puremme.
Kera viinin katkeran sen alas nielemme.
Ja tyhjin sydamin tassa tuhon talossa,
me rupiin peitetyt oomme ilman toivoa.”
Hevoseni piilotin, susilta jo pakenin.
Mulle nayttakaa paikka, josta valon loytaisin.
Mulle nayttakaa paikka, minne menna saan.
Missa lattia on suora, missa aina tanssitaan.

”Me emme kuulleet oo katsos' ihmispuhetta,
vaan aina elaneet oomme tuhon talossa.
Kuin rotat asuneet, kunnes aika meidat syo.
Kunnes saapuu musta, sysimusta yo.”
Kauas talon loyhkasta tahdon, tahdon paasta vain.
Taytta laukkaa pakenen lyoden hevostain.
Ravaa hevoseni sinne, missa ihmisia on.
Missa eletaan kuin ihmiset, missa ihmisia on.




Thanks to MATikka