Tapio Rautavaara
Текст песни Isoisän Olkihattu (1970-luvun versio)

(Sav ja san. Tapio Rautavaara)

Ma tassa kerran ullakolle yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin siella aukaisin.
Ma sita pengoin - mita lienen oikein etsinyt,
niin loysin vanhan olkihatun, tasta kerron nyt.
Sen polysta kun puhdistin ja sita kaantelin
ja ullakolle vanhan arkun paalle istahdin.
En aikaa tieda miten kauan siina viivahdin,
kun isoisan tarinaa ma hiljaa muistelin.

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla.
Niin pienta kauppaa nykyaan et loyda todella.
Ja siihen puotiin isoisa kerran piipahti,
han kauan etsi, olkihatun viimein valitsi.
Vaan valinta se tuskin siina aikaa vienyt ois',
kas, syy on toinen, hennonut ei millaan menna pois.
Kun kerran katsoi myyjattaren silmiin sinisiin,
jo kaikki hatut ostanut han kohta olis' niin.

Nain kului aikaa sinisilmain vuoksi tosiaan.

Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes' kukkimaan.
Ja joka paiva iltaisin, kun kello tuli kuus',
nahtiin eras herrasmies ja olkihattu uus'.
Odottavan sulkemista pienen myymalan
ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hamaran.
Ei kauniimmin taa satu pieni paattya nyt voi,
kun kera syksyn lehtien haakellot heille soi.

Nain kuvat kulki muistoissani hamys' ullakon
ja mietin kuinka kaunis sentaan ihmiselo on.
Vaan miten vahan jaakaan meista muistoks' tulevain,
kuin isoisan tarinasta olkihattu vain.
Mut' ehka ajan tomun alta joku toinenkin,
joskus pienen muiston loytaa niin kuin minakin.
Nain isoisan olkihattu sai mun laulamaan
ja vanhan kaapin katkoihin sen laitn uudestaan.




Thanks to MATikka