Veikko Lavi
Текст песни Viimeinen Pesti

(Sav. & san. Veikko Lavi)

Nyt kirjeeni saat siskoseni multa.
On viimeiseni, jonka aukaiset.
Se saapuu veljeltasi kolhitulta,
mi' reissannut on maat niin kaukaiset.
Ma olen tanne outoon maahan jaanyt -
vain vihta puuttuu, sauna muuten ois'.
No, vitsihan on olevinaan taa nyt,
et alkupelastys' jaa sulta pois.

Lasaretissa ma taalla makaan.
Ne kummaa kielta tuossa molottaa.
En tieda maan ees' nimea sen takaan,
taa sairauskin hiukan nolottaa.
On pilalla naas' sydan, maksa, haima
ja tautiin tiedat varmaan syyllisen.
Sen kanssa olen kauan ollut kaima,
nyt saanut on se viime ottehen.

Taas jatkan kirjetta, kun hetken nukuin

ja lapsuudesta unenpatkan nain.
Sa kerro aidille vaik', etta hukuin.
No, totuushan on hiukan sinnepain.
Kas, vetta vakevampaa oli laineet,
mi elonpurttani niin keinutti.
Kai kaverit ei viela tietaa tainneet,
et' seilorille kavi kehnosti.

On hoitajat niin suttuisia taalla
ja laakari kuin nakkikauppias.
Ja sama meteli on aina paalla,
on kurjaa olla heikko potilas.
Kun nahda saisin viela Suomen taivaan -
maan, jota yli kaiken rakastan.
Nyt otan pestin viimeisehen laivaan.
Tsau, nimeni viel' allekirjoitan.




Thanks to MATikka